Matalalentoa

Eilen tunnelmat talossa olivat vähän maassa. Huonosti nukuttu yö, tyhjyyttään ammottava jääkaappi ja kaksi jatkuvasti riitelevää lapsukaista yhdistettynä epätoivoiselta tuntuvaan tavaramäärään sekä herkästi turhautuvaan pakkaajaan. No, voitte kuvitella.

Iltaa kohti fiilis onneksi hieman parani. Sain mieheltä puhelimessa sekä hyviä että huonoja pakkausneuvoja. Huonommat olivat luokkaa: ”No pakkaa vaikka ne leikkuuveitset.” Mielessä kirkastui kuitenkin se ajatus, että nyt pitää keskittyä olennaiseen. Kun muuttoauto on lähtenyt, on aikaa miettiä, mitä tehdään jäljelle jääneille tavaroille.

Tarkoitus on, että suurimmat huonekalut jäävät Suomeen lastenhuoneiden kalusteita, muutamaa valaisinta, paria pikkupöytää ja ruokapöydän tuoleja lukuun ottamatta. Mutta juuri ne pikkutavarat aiheuttavat eniten päänvaivaa. Varsinkin miehen tavarat ja vaatteet. Omiani olen aika surutta laittanut kiertoon tai jopa roskiin, mutta eihän sitä toisen tavaroita osaa.

pino

Kaaosta hallitakseni rajasin tyttöjen makuuhuoneeseen nurkkauksen pakatuille laatikoille. Olen järjestyksen ihminen, joten jo pelkkä laatikoiden kasaaminen nätteihin pinoihin tuo vähän lohtua. Samalla on helpompi hahmottaa, kuinka paljon tavaraa pakettiauton perään mahtuu.

tyttöjentaidetta

Tytöille annoin tehtäväksi lajitella piirustuksiaan ja askartelujaan. Hienoimmista kootaan kansio muistojen laatikkoon. Materiaalia ainakin on kiitettävästi.

Mainokset

Makeita tuliaisia

Saatiin tuliaisia Rovaniemen markkinoilta: iso purkki metrilakua. Hyvin maistui isoille ja pienille.

makeitatuliaisia2
Pakkausrintamalla on tapahtunut pientä edistystä. Pikkuvessa ja kylpyhuone on paketoitu tarpeettomilta osin, loppu pakataan matkalaukkuun. Tein muuten aika hyvän matkalaukkulöydön Halpa-Hallista. Iso laukku 28 euroa. Harmi, että niitä oli vain yksi, olisin mielellään ostanut toisenkin.

Taas sataa vettä. Tytöt ja serkut ehti onneksi käydä ulkoilemassa ennen sateen alkua. Risto Räppääjä pyörii soittimessa, joten hetken aikaa on rauhallista.

Time to panic?

Tavaroita pakkaillaan edelleen melko hitaaseen tahtiin laatikko/ ilta vauhdilla. Vaan mitä sitä kiirehtimään, onhan tässä vielä reilu viikko aikaa, ennen kuin loma alkaa ja muuttoauto kaartaa pihaan. Voi vaikka alkaa maalailla ruokapöydän tuoleja, jotka ovat odottaneet varastossa vuoden (vai kaksi?).

Töissä olisi tehtävä kaikki paperityöt ja siirrettävä koko työhuone paikasta A paikkaan B. Työkavereille pitäisi ennen lomalle jääntiä loihtia jotain tarjottavaa. Ja tyttöjen mahtavalle perhepäivähoitajalle pitäisi hankkia lahja. Noh, kyllähän tässä ehtii…

avaimet

Ja sitten iskee todellisuus. Enää viikko aikaa!!!

Ensi viikko tulee olemaan kova koitos töissä ja kotona. Pitkät työpäivät yhdistettynä pitkään työmatkaan, kaksi pientä lasta ja muutto. Onhan siinä haastetta yhdelle ihmiselle. Joskus olisi kai hyvä nukkuakin?

Parempi myöhään…

Nappasin viime kesänä (vai sitä edellisenä?) tuunausprojektiksi äidin varastosta löytyneet Alvar Aallon suunnittelemat ja Artekin valmistamat tuolit. Tästä oli tulla ikuisuusprojekti, mutta onneksi ystäväni Viime Tippa tuli apuun. Ajattelin ottaa tuolit mukaan uuteen kotiin, joten nyt alkaa olla käsillä viime hetket toimia, kun käytössä on vielä autotalli.

Tuolit on alun perin hankittu 90-luvun alussa vanhempieni kotiin. Kuudesta tuolista yksi oli jo päätynyt kaatopaikalle ja yksi oli hukassa. Ja näiden jäljelle jääneiden säilytyskin on ollut vähän niin ja näin.

Ei enää priimakunnossa, mutta eiköhän näistä vielä katseenkestävät saada. Isoimmat kolot on kitattu ja pohjamaalit levitetty. Huomenna välihionta ja ensimmäinen kerros pintamaalia.

Tuoli-01

On muuten niin hauskaa hommaa, että jatkoa seuraa varmasti. Kodinhoitohuoneessa olisi yksi penkki, joka kaipaisi mustaa maalia päälleen…

Juhannuksena

Lähdettiin tyttöjen kanssa hetkeksi arkea pakoon appivanhempien mökille. Pitkästä aikaa juhannusaattona sää suosi: meren rannassa tarkeni ihailla juhannuskokkoa ilman toppatakkia eikä sateenvarjoakaan tarvittu.

Juhannus1

Tytöt on leikkineet, keinuneet ja harjoitelleet pyöräilyä. Tädin kanssa on askarreltu ja maalattu sormiväreillä. On ajeltu veneellä, on grillattu ja syöty uusia perunoita. On saunottu ja tavattu sukulaisia ja ystäviä.

Juhannus2

Mikä parasta, saatiin myös elämämme mies kotiin juhannukseksi. Seuraavan kerran tavataankin vajaan kuukauden päästä Saksassa.

Pisaroita

Sadepäivää on vietetty vapaapäivän merkeissä neuvolassa. Molemmilla tytöillä oli tarkastus tänään. Reippaita ja taitavia tyttöjä olivat. Ja taas yksi neuvolan täti hurmattu. Myös muutosta juteltiin.

Ulkomaille muutto oli puheissa jo esikoisen syntymän aikoihin. Ei tullut lähdettyä silloin. Ei myöskään nuorena tyttönä, vaikka mieli teki – uskallusta puuttui. Mutta nyt mahdollisuus tuli, ja pitihän siihen tarttua. Olen innoissani lähdössä, mutta on pakko myöntää, että moni asia myös mietityttää. Ei niinkään omasta puolestani, mutta pienille elämänmuutos on iso. Lapset joutuvat kauas isovanhemmista ja muista tärkeistä ihmisistä. Lasten omat kaverit jäävät. Ikävä tulee varmasti puolin ja toisin.

Kaverit kuulostavat olevan erityisesti esikoisen huolenaiheena. Ja kuinka sydämeenkäypiä ovat pienen pohdinnat. Tässä eräänä päivänä hän hieman surullisena mietti, kenen kanssa sitten leikkii uudessa maassa. Hetken päästä ilme kirkastui: ”Ei se haittaa, voinhan minä leikkiä yksinkin!” Meinasi äidillä itku tulla. Vanhempi tyttömme on äitiinsä tullut, huolehtii ja murehtii asioita etukäteen. Hän on herkkä ja tunteellinen luonne, jolle äkkinäiset muutokset aiheuttavat enemmän tai vähemmän stressiä. Pelkäänpä, että ihan helpolla ei tästä elämänmuutoksesta selvitä, mutta toivotaan parasta. Nuorimmainen taas ottaa asian hyvin rennosti. Pääasia tuntuu olevan, että kohta päästään isän luokse.

pisaroita

Ilmassa alkaa selvästi olla jännitystä, joka usein purkautuu kiukutteluna ja lasten keskinäisenä kähinänä. Äiti on tyhmä useamman kerran päivässä. Ikäväkin varmasti vaivaa, onhan näin menty jo helmikuulta saakka. Syli kelpaa molemmille, ja mikäs sen mukavampaa.

Lähtöpäivä tiedossa

Lentoliput varattu!
Heinäkuun 17. päivä lähdemme tyttöjen kanssa vihdoin kohti Etelä-Saksaa ja Erdingiä. Sitten ollaan koko perhe koossa. Muuttoauto starttaa puolitoista viikkoa aikaisemmin, joten viimeiset päivät täällä kotona eletään varmasti aikalailla retkitunnelmissa.
yes1
Päätin varata reilusti aikaa talon siivoamiseen ja muiden asioiden hoitamiseen, kuten ylimääräisistä tavaroista eroon hankkiutumiseen. Käymme myös ottamassa tehosteet puutiaisaivotulehdusrokotuksiin ennen lähtöä. Ensimmäinen rokotuskerta olikin varsin mielenkiintoinen. Pienempi oli yllättäen oikein reipas. Hän tarjoutui ottamaan piikin ensimmäisenä, eikä sattunut ollenkaan. Meidän kohta 6-vuotias sen sijaan järjesti melkoisen huutokonsertin. Lähtiessä molemmat kävivät antamassa pusut ja halit sairaanhoitajalle. Ehkä ajattelivat, että on parempi olla hyvissä väleissä tuon tädin kanssa, kun tänne tullaan vielä uudestaan.

yes2

Peikonlehden oksat nappasin mukaan työpaikalta, missä viherkasvit ovat saamassa lähtöpassit kohta alkavan remontin alta. Oma työhuonekin pitäisi vielä muuttaa varastoon ennen lähtöä. Muuttoja on siis tiedossa monella rintamalla.