Work in progress

Legot lattialla, rakennushommat käynnissä.

lego1 lego2lego4

Need i say more?

Mainokset

Olutta ja taidetta

Palataanpa siihen viime viikonlopun yllätysretkeen, josta mainitsin aiemmin. Pääsimme jälleen matkaan miehen kanssa kahdestaan ja suuntasimme pohjoiseen. Minulla ei etukäteen ollut tietoa kohteesta, ja vasta ollessamme melkein perillä mieheni kertoi, että olemme menossa katsomaan tornia nimeltään Kuchlbauer Turm. Paikan päällä selvisi, että hyvin erikoisen tornin lisäksi paikassa oli myös panimo. Tässä vaiheessa en hyppinyt riemusta, en nimittäin ole mikään suuren suuri oluen ystävä.

panimo3

Mutta kun tänne asti oltiin tultu, niin sisään vaan. Ulko-ovea pitemmälle ei kuitenkaan päässyt ilman opastettua kierrosta, jolle osallistuimme vaikka vielä ei tuo saksankieli kovin hyvin taivu. Saimme onneksi mukaan englanninkielinen vastineen paperiversiona.

panimo4

Kierroksen jälkeen olin positiivisesti yllättynyt. Toimiva nykyaikainen panimo oli samalla myös museo. Saimme melko kattavan esityksen oluen valmistuksesta ja historiasta, mikä oli oikeasti mielenkiintoista. Museossa oli esillä työkaluja ja laitteita ajalta ennen automaatiota. Melkoinen oluttuoppikokoelma. Mekaaninen tonttushow kertomassa oluen ilosanomaa. Ja sitä taidetta. Varsinainen ihmetyksen kohde oli kuitenkin itse torni, Friedensreich Hundertwasserin projekti, jonka kauneudesta voi olla montaa mieltä.

Panimo Collagepanimo7

Omaperäisyyttä tästä paikasta ei ainakaan jäänyt puuttumaan!

Aurinkoiset päivät

Elämä pyörii arkena rauhalliseen tahtiin. Hyvällä säällä on vietetty aikaa vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalla pienellä, kirkasvetisellä järvellä. Elokuussa rannalla on ollut ruuhkaa täkäläisten koululaisten ollessa kesälomalla. Meidän lapset erottuvat joukosta pitkähihaisilla uimapaidoillaan ja hatuillaan. Esikoiselta ei saa aurinkolaseja päästä vedessäkään.

Leikkipuistot ovat hienoja mutta hieman hankalan matkan päässä. Liian kaukana jalkaisin, mutta liian lähellä autolla mentäväksi. Pyöriäkään ei vielä ole kaikilla perheenjäsenillä. Kaupunginpuistoon, jossa on muuten myös vuohia ja riikinkukkoja, on menty suosiolla autolla. Jaksaa sitten vielä leikkiäkin.

kaupunginpuistossaColl.

Kun muutimme heinäkuun puolivälissä, täällä oli KUUMA. Suomen kylmän alkukesän jälkeen 35 asteen lämpötila tuntui tukahdutavalta. Nyt elokuu lähestyy loppuaan ja yöt ovat jo viileitä. Pilvisinä päivinä ei aina päästä lämpötiloissa yli kahdenkymmenen asteen. Vaikka aurinko vielä lämmittää, on ilmassa on jo syksyn tuntua.

oksisto

Ollaan kuitenkin onnellisia, että ollaan saatu nauttia näistä aurinkoisista päivistä.

Pala Baijeria lautasella

Joku aika sitten aviomieheni kertoi syöneensä töissä Baijerilaista erikoisuutta weisswürstia eli valkoista makkaraa. Tottahan tämä herkku piti testata myös kotona, ja siitä tulikin meidän lasten suurta herkkua.

waissw1Päätimme tarjota samaa myös käymässä olleelle äidille. Weisswürstia ja sinappia suolarinkeleiden kanssa. Lisänä vähemmän saksalaista tomaatti-mozzarellasalaattia. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta hyvin maistui. Eipä tuo maailman kauneinta evästä olekaan.

waissw7waissw2Töissä olivat naureskellen odottaneet miehen reaktiota tarjottuun ruokaan. Hymyt olivat hyytyneet siinä vaiheessa, kun netistä oli haettu kuva suomalaisille tutummasta mustasta makkarasta.

Happy birthday to me

40 lähestyy kovaa vauhtia. Tänään se on jo lähempänä kuin 30. Hyvää syntymäpäivää – minulle!

kassi2Viikonlopun yllätysreissu suuntautui pohjoiseen sisältäen olutta ja taidetta – ja ihan pikkuisen shoppailua. Shoppailuosuus oli pienoinen pettymys. Valtavan hieno outletkylä, josta ostoskassiin päätyi vain yksi musta pusero. Sekin taisi olla paikan ainoa normaalihintainen. Sen sijaan olut ja taide oli yhdistetty hämmentävän hauskaksi kokonaisuudeksi. Siitä lisää myöhemmin.

Loppuviikkoon mahtui paljon muutakin. Pikakierrokset sekä Erdingin että Münchenin keskustoissa, vähän lisää shoppailua sekä vierailu paikallisilla kyläpäivillä. Siellä oli väkeä vauvasta vaariin pitkissä pöydissä livemusiikin soidessa taustalla. Sunnuntaina saateltiin äiti kotimatkalle ja ehdittiin vihdoin hengähtää hetki. Ennen illalla puhjennutta ukonilmaa ehdittiin pitkästä aikaa uimaan.

Peltojen keskellä

Pretzen – vajaan 1500 ihmisen kotikylä täällä Erdingissä maissi- ja viljapeltojen keskellä.

maissiauringossa2pelto2

Kylän vieressä virtaa pieni joki, Sempt.

rakkauslukkojoki pretzen

Kylässä on vain muutama katu, joiden varrella olevat pihat ja puutarhat ovat reheviä ja hyvin hoidettuja. Eriväristen havukasvien kirjo on hieno. Suuria hedelmäpuita on lähes jokaisen vanhan talon pihassa. Vaaleanpunaisena kukkiva puu on kuvattu huhtikuussa, jolloin kävin täällä ensimmäisen kerran. Jos ei kuuluisa saksalainen täsmällisyys muuten aina vakuuta, niin ainakin pensasaidat ovat säntillisesti leikattuja.

kukkapuupretzenporttihortensiatpretzen

Kuten jokaisesta pienestäkin kylästä, myös Pretzenistä löytyy oma kirkko. Pieni sivukirkko St. Geog 1700-luvun alusta sijaitsee sattumoisin meidän taloamme vastapäätä. Kirkko täyttyy silloin tällöin innokkaista laulajista. Eilenkin pääsimme nauttimaan kuorolaulusta ihan omasta kodista käsin.

kirkkopretzen

Tänään saamme tänne taas vieraan Suomesta, kun ♥ äiti ♥ tulee kylään.

Mitäs tänään syötäisiin

Ruokakaupan hyllyjen välissä kulkiessa on usein vähän orpo olo, vaikka meidän lähikauppa Edeka kovasti kotoista S-markettia muistuttaakin. Täältä löytyy samat ruokatarvikkeet kuin Suomesta ja enemmänkin. Valikoiman määrä on itse asiassa lähes kielitaidottomalle shoppailijalle hämmentävä.

Maitohylly oli ensimmäinen ihmetyksen aihe. Miten näistä maidoista osaa valita? Haluan vain ihan tavallista maitoa. Missä piimä? No, sitä en ole vieläkään löytänyt, mutta onneksi esikoinen on tyytynyt maitoon. Synttärikakun tekoon tarvittiin kermaa. Pitkän etsimisen jälkeen löysin yhtä laatua. Myöhemmin huomasin, että valmiit pursotettavat kermat ovat kova sana täällä. Samaisen kakun takia seisoin pitkän tovin myös hillohyllyn edessä.

Lihan ostaminen se vasta haastavaa on. Ensisilmäyksellä näyttää siltä, että suuri osa kaupan proteiinivalikoimasta on pakattu makkaran muotoon. Onhan täällä toki muutakin, mutta suurin osa tuoretuotteista löytyy ainakin meidän kaupassa lihatiskiltä. Tiskiltä olen uskaltautunut ostamaan tähän mennessä vasta jauhelihaa. Yksi kauppareissu kestäisi varmaan tuntikausia, jos sinne joskus yksin pääsisin. Yritä tässä sitten olla hintatietoinen.

annos3Tänään syötiin (taas) sitä jauhelihaa. Kaverina jääkaapista löytyneitä kasviksia: perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, tomaattia, paprikaa, punasipulia, tuoretta basilikaa, mausteita ja fetajuustoa uunissa haudutettuna. Ei täällä sentään nälkään kuolla.