Mihin nämä päivät katoaa?

Olen monesti todennut, että minulla on joskus vaikea tarttua asioihin ilman pientä pakkoa. Nyt kun ei ole pakko tehdä yhtään mitään, tuntuu että päivät lipuvat käsistä. Ei sillä, että valittaisin. Hektisen kevään ja alkukesän jälkeen tämä on ollut oikein tervetullutta vaihtelua. Joskus on hyvä vain olla. Ja vaikka kuvailla veikeän näköisiä kurpitsoita.

kurpitsaCollage

Herään yleensä aamulla aikaisin kun mies lähtee töihin. Kohta kello onkin jo kahdeksan kieppeillä, ja nuorimmainen herää. Yhdessä köllötellään ja odotetaan esikoisen heräämistä. Aamupala saattaa olla pöydässä kymmenen aikoihin. Sitten rakennellaan legoilla ja leikitään, joskus leivotaan. Minä kokkaan, välillä bloggaan ja yritän epätoivoisena pitää jonkinlaista järjestystä yllä. Joskus käydään kaupoilla ja uimassa. Yhtäkkiä on jo alkuilta ja mies tulee kotiin. Mitäs teitte tänään? No eipä paljon mitään.

kurpitsa1Muutimme puolitoista kuukautta sitten, nyt ollaan jo syyskuussa. Tyttöjen päivähoitopaikan pitäisi kohtapuoliin selvitä. Eskaria aloittelemme kotiopetuksena joka tapauksessa. Ja aika pian pitää tietää jäämmekö pidemmäksi aikaa, vai palaammeko vuodenvaihteessa takaisin Suomeen. 

Mutta hei, mitäs me tehtäisiin tuosta kurpitsasta? Vinkkejä?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s