Vanha tuttu

Tykkään verhoista. Ihanat kankaat ja kuosit saavat pään pyörälle, ja joskus on vaikea valita kaikista vaihtoehdoista. Siksipä verhot vaihtuvat meillä melko tiuhaan tahtiin. Nyt eräs vanha tuttu palasi keittiöön — Marimekon Kaivo.

kaivo8

Tämä verho on nähnyt meidän perheen elämää jo hyvän tovin, itse asiassa se on kohta tulossa murrosikään. Hankimme mustavalkoisen kankaan ensimmäiseen omaan asuntoomme 11 vuotta sitten, mies sen valitsi. Pikkuruisen työhuoneen pikkuruiseen ikkunaan kangas oli liian leveä, joten se laitettiin keskeltä kahtia, yksi puolikas molemmille puolille ikkunaa. Muutamia vuosia myöhemmin muutettuamme omaan taloon, olivat verhot pari vuotta toimettomana kaapissa. Kunnes yksi päivä keksin, että tarvitsen keittiöön lyhyen mustavalkoisen sivuverhon.

Päätin testata ideaa kaapin perukoilta löytyneellä puolikkaalla verholla. Pituudesta vähän pois ja ikkunaan. Mutta keittiön ikkunaanpa puolikas verho olikin liian kapea, joten taas laitettiin ompelukone surraamaan ja verhonpuolikkaat palasivat yhteen.

kaivo4

Uuden kodin keittiöön nämä sopivat kuin nakutettu. Kyllähän niistä huomaa, että ikää on. Valkoinen ei ole enää niin valkoinen. Keskellä on sauma eikä kuviokaan enää satu täysin kohdalleen. Mutta eihän se niin tarkkaa ole.

Ikkunalaudalla on muuten toinenkin asia, joka varmasti kulkee meidän mukana vielä pitkään — viherkasvi nimeltä anopinhammas. Niitä on jo kolme, ja lisää uusia pieniä anopinhampaita näyttää putkahtelevan mullan alta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s