Punaista näkyvissä

Takavuosina joulukortit ovat jääneet silloin tällöin lähettämättä,  mutta nyt en keksinyt mitään tekosyitä. Aikaa ja energiaa puuhasteluun on. Lähikaupasta löytyi kiva setti teippejä, joten korttien värimaailma oli sitten sillä ratkaistu – punaista. Lapsukaiset tietysti halusivat lisätä omiin kortteihinsa bling-blingiä. Mielenkiintoinen nippelitieto postimaksuista. Toisin kuin Suomessa, täällä postimaksu määräytyy kirjeen koon eikä painon mukaan.

punaista3

Tänään kävin tekemässä muutamia joululahjaostoksia. Suvun miesväelle on vähän hankalampi keksiä toteutuskelpoisia DIY-lahjoja, joten tässä kohtaa turvauduin valmiiseen. Ihanalle pienelle veljenpojalleni on nyt lahja kääreitä vaille valmis. Löysin myös aivan mahtavan lankakaupan, josta lähti mukaan muutaman herkullisen värinen lankakerä.

punaistaCollage

Joulusukat ovat päiväkodin Nikolauksen päivää varten, joka meille suomalaisille on tietysti tutumpi itsenäisyyspäivänä.

Piparkakku poikineen

Tänään meillä paistettiin piparkakkuja. Taikinan teon lisäksi minulle jäi lähinnä uunivahdin osa.

piparkakku1piparkakkuCollage

Olihan siinä taikinassakin vähän haastetta. Tai oikeastaan ainesten hankkimisessa. Suurin osa mausteista löytyi aika kivuttomasti, mutta pomeranssinkuorta ei täällä tunneta. Siirappia en löytänyt sokerihyllystä, mutta googlettamalla selvisi, että saksalainen siirappi löytyy hillohyllystä. Sitäkin kuulemma jotkut laittavat leivän päälle. Outoa? No toisaalta, myös voi ja juusto leivän päällä ovat aiheuttaneet kummastusta paikallisissa.

piparkakku2

Pipareista tuli ihan hyviä, vaikka ei tietenkään yhtä hyviä kuin äidin taikinasta. Reseptiä täytynee vielä vähän hioa. Menin nimittäin lupaamaan päiväkodin Nikolauksenpäivän buffettiin suomalaisia piparkakkuja.

Kuurankukkasia

Tulihan se talvi vihdoinkin loputtoman pitkältä tuntuneen syksyn jälkeen. Ainakin hetkeksi. Oli ihanan kotoisa olo, kun kävelin aamulla tyttöjen kanssa päiväkotiin pikkupakkasessa. Yöllä oli taas satanut lunta. Maassa sitä on hädin tuskin sentin verran, mutta pienikin määrä saa maiseman valostumaan.

kuurankukkakuurankukka2

Eilisaamuna matkan varrella kiinnitin huomion erään pihan pensaaseen, joka uskaliaasti yrittää availla nuppujaan kesken talven tulon. Tulipa siitä sitten mieleeni eräs 90-luvun iskelmähitti, josta sain itselleni itsepintaisen korvamadon.

Särkynyt sydän ja kurkistus pukinkonttiin

Eilen satoi lunta koko päivän. Maahan asti sitä ei valitettavasti jäänyt kuin hitunen. Ei päästy vielä tekemään latua takapihalle, mutta pieneen lumiukkoon se riitti.

korut3

Joululahjapajalla käy edelleen kuhina. Lahjaideat ovat matkan varrella vähän jalostuneet. Kävi taas niin kuin yleensä – nälkä kasvaa syödessä. Kaikkia tarvitsemiani tykötarpeita en sitten enää löytänyt kivijalkakaupoista, vaan piti turvautua nettishoppailuun. Olin henkisesti varautunut pitempäänkin odotukseen, mutta posti toi Suomesta keskiviikkona tilaamani paketin perille yllättävän nopeasti, jo lauantaina. Täällä posti kulkee siis myös lauantaina.

Askartelujen tuloksena oli (ainakin omasta mielestäni) aika kivan näköinen setti perheen naisväelle. Mutta yksi särkynyt sydänkin mahtui joukkoon. Rannekoruun aikomani iso Swarovskin kristalliriipus tipahti laattalattialle ja siitä lohkesi iso pala. Enpä ollut hoksannut hankkia särkymävaraa.

Kuusi tuli taloon

kuusi1

Eilen saatiin aimo annos joulutunnelmaa kotiin, kun kannoin joulukuusen sisään. Aikomukseni oli hankkia meille pieni joulupuu, sypressi tai kataja, joulukuun alkupuolella. Mutta kuinkas sitten kävikään. Näin tämän pienen, vähän polvenkorkuista suuremman kuusen ruukussa ja se oli sitten menoa. Koristeita ei sentään vielä laitettu, mutta nekin ovat valmiina odottamassa. Hopean väriset rautalankapallot, joihin työt pujottelivat ripustusnauhat. Kuusen kaveriksi kaivoin laatikosta kuusityynynpäällisen.

kuusi4kuusi2kuusi6kuusi3

Ulkonakin on hieman talvisempi tunnelma, yön aikana on nimittäin satanut lunta!

Leppoisaa sunnuntaita!

Vaatteet sään mukaan?

Yksi asia, jota olen täällä asuessa todella ihmetellyt, on lasten pukeminen ulkoleikkeihin. Se nimittäin näyttää poikkevan aika tavalla siitä, mihin Suomessa on totuttu. Suomessa pienet lapset puetaan yleensä hyvin ja sään mukaan. Lämpimällä ilmalla kerroksia vähennetään, kylmällä lisätään ja sateella käytetään sadevaatteita. Kuulostaa järkevältä, eikö? Täällä lapset näyttävät enemmänkin pieniltä aikuisilta. Nättiä, mutta kuinkahan mukavaa?

crocks9crocks10

Tyypillinen näky päiväkodin pihassa marraskuisena päivänä: pikkutyttö toppatakissa, nahkasaappaissa ja hameessa hiekkalaatikolla tai kiipeilytelineessä, jalassaan pelkät sukkahousut. Ja sitten meidän tytöt ihan erilaisissa tamineissa. Ulkohousuissa! Tätä vaatekappaletta en ole vielä nähnyt muiden kuin meidän lasten päällä.

Pilvisellä säällä täällä puetaan kuravaatteet ja sadetakit ja aurinkoisella ilmalla lapset ovat ulkona farkuissa tai legginsseissä. Sateella tai märällä kelillä ei ainakaan meidän päiväkodissa mennä edes ulos. Suurimmalle osalle lapsista on toki jo laitettu päälle toppatakit, muhkeat pipot ja karvasaappaat, mutta ulkohousuista ei ole tietoakaan. Tai ehkä ne kurahousut sitten lasketaan ulkohousuiksi, mene ja tiedä. Muutenkaan toiminnallisuus ja tekniset ominaisuudet lasten vaatteissa eivät taida täällä olla ihan yhtä kovassa huudossa kuin Suomessa. En ole esimerkiksi nähnyt vesipilariarvoa merkittynä yhdessäkään tutkimassani lastenvaatteessa.

crocks3

Minulle on väitetty, että täällä sataa talvella lunta ja pakkastakin on, ihan oikea talvi siis. Mutta missä niitä kunnollisia talvivaatteita myydään? Sopivat kengät tilattiin netistä, viime talvena hyviksi havaitut Crocksit. Toppahousut ja -takit taidetaan ostaa joululomalla Suomesta.

Myrskyä ilmassa

Piti kirjoittaa jo eilen. Ja ihan muusta aiheesta. Siitä, kuinka ulkona tuulee niin että tukka lähtee päästä ja kuinka ensi viikoksi on luvattu lunta. Mutta sitten tuli jotain muuta.

Jos pihalla myrsky raivoaa, niin samoin tekee meidän neiti neljävuotias. Tällä kertaa helvetti pääsi irti, kun ylitimme kotimatkalla jalkakäytävän reunan väärästä kohdasta. Kuka tietää, mikä loppujen lopuksi meni vikaan. Lopputulos ei varmasti jäänyt yhdellekään kadun asukkaalle tai ohikulkijalle epäselväksi. Neiti junttautui yhteen paikkaan, ei suostunut liikkumaan eteen eikä taakse, ei sylissä, pyörällä eikä jalkaisin. Lisäksi tietysti huudettiin kovaa ja korkealta.

pampulat1

Näitä episodeja on alkanut viime aikoina esiintyä tihenevään tahtiin. Olen niiden rajuudesta oikeastaan vähän yllättynyt, koska nuorimmainen on ollut aina niin hyväntuulinen ja leppoisa lapsi, itse tasaisuus suorastaan. Ja nyt pinna palaa ihan naurettavan pienistä asioista. Koko tyttö tuntuu menevän ihan jumiin: ei kerro mikä meni vikaan, ei kuuntele puhetta, ei neuvottele. Mikään kikka kolmonen ei tunnu tepsivän.

Esikoisen uhmaikä kiukkukohtauksineen tuntuu tämän rinnalla varsin laimealta. Tai sitten aika on jo kullannut muistot.