Vuorikiipeilijät

Kirkkaalla säällä Alppien noin sadan kilometrin päässä sijaitsevat lumiset rinteet siintävät horisontissa. Niissä maisemissa on käyty muutaman kerran ja sinne suunnattiin tänäänkin. Kävimme katsastamassa laskettelurinteitä maaliskuun alussa saapuvia vieraita varten. Tällä kertaa olimme liikkeellä ilman suksia, mutta se ei estänyt upeasta säästä nauttimista. Lämpöä reilut 10 astetta, lunta, aurinkoa ja vähän reippailua. Melko täydellinen päivä siis.

vuorikiipeilijät7vuorikiipeilijät10vuorikiipeilijät4vuorikiipeilijät6

Tytöt kiljuivat riemusta, kun nousimme gondolihissiin ja ylös Brauneckin huipulle. Ylhäällä haukattiin pientä välipaa ennen näköalareitille suuntaamista. Neitokaiset kiipesivät jokaisen vastaantulleen kiven päälle leikkimään vuorikiipeilijää. Varsinaiset hurjapäät. Laskettelusuksia eivät kuulemma kuitenkaan aio jalkaansa laittaa.

vuorikiipeilijät3vuorikiipeilijät8vuorikiipeilijät9

Kotimatkalla juutuimme taas tavalliseen tapaan armottomaan ruuhkaan ja takapenkki oli revetä liitoksistaan. Siitä huolimatta, lähes täydellinen päivä.

vuorikiipeilijät1

 

Banaanilettuja, kiitos

Välillä tuntuu siltä, että lapset suorastaan inhoavat kaikkea minun tekemääni ruokaa. Tämänhetkiset lempiruuat voi laskea yhden käden sormilla. Muualla kyllä syödään nätisti lautaset tyhjäksi, mutta kotona kaikki on pahaa. Siis ”Aivan hirrrveän pahaa”, niin kuin kuulen joskus ihan vakavalla naamalla sanottavan. Periaatteeni ruokapöydässä on, että lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, mutta kaikkea pitää maistaa.

Leipä maistuisi ja sitä pakkaan yleensä vihannesten ja hedelmien kanssa eväsrasiaan päiväkotipäivinä. Muuta lämpimässä jopa neljä tuntia säilyvää evästä kun en ole vielä keksinyt. Niinpä yritän vähän rajoittaa leivän syöntiä muilla aterioilta.

lettuja2

Yhtenä aamuna päätin hetken mielijohteesta tehdä aamupalaksi banaanilettuja. Ja mitä ihmettä, lapsethan söivät niitä ihan mielellään! Sen jälkeen lettuja on tehty jo useamman kerran. Yksinkertaisimmillaan taikina syntyy banaanista ja kananmunista. Seuraavalla ohjeella syntyi sopiva ja mikä tärkeintä maistuva satsi yhdelle isolle ja kahdelle pienemmälle herkkusuulle.

1 kypsä banaani
2 munaa
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
tilkka sitruunamehua
ripaus suolaa
kanelia
kardemummaa

Ainekset surautetaan sekaisin vaikka sauvasekoittimella ja lättyset paistetaan pannulla nopeasti molemmin puolin. Helpoiten homma käy lettupannulla, mutta onnistuu ilmankin. Päälle lisukkeet oman mielen mukaan ja syömään.

Jumissa

iloa

Lyhyen bloggaushistoriani ensimmäinen pienimuotoinen kriisi. Sanainen arkkuni tuntuu olevan pahemman kerran jumissa. Mitä ihmettä tänne oikein kirjoittaisi? Säästä, vaikka se niin mahtava juuri tälläkin hetkellä on, ei viitsi koko ajan kirjoittaa. Eikä täällä meidän arjessa taas vaihteeksi tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Jos ei lasketa sitä, että ollaan lähes koko perhe oltu mahataudissa. Anteeksi vain mielikuvasta. Arjen ja pyykkikoneen pyörittämisen lomassa tuntuu olevan haastavaa keksiä mitään järkevää sanottavaa. Tai sitten olen tavallisen tapaani aivan liian kriittinen itseäni kohtaan. Lupaan parantaa tapani.

Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu. Kiitos, että olette jaksaneet käydä kurkkimassa kuulumisia!

Perjantaiaamuna

oksaUlkona on superkaunista, maisema valkoinen ja puut kuurassa. Perjantai. Vapaapäivä. Oksennustauti. Kolme ensimmäistä kuulostavat ihanalta, neljäs ei niinkään.

Täällä nyt sitten viettelemme rauhallista perjantaiaamupäivää. Pahoinvointirintamalla on toistaiseksi rauhallista ja tytöt köllöttelevät sängyssä ja harjoittelevat tabletilla saksan sanoja. Mahtavaa huomata, kuinka uusia sanoja ilmaantuu puheeseen päivittäin. Tytöt laulelevat ja loruttelevat jo varsin sujuvasti saksan kielellä, vaikka sanojen merkitykset eivät vielä tiedossa olekaan. Myös leikit ovat välillä hauskasti kaksikielisiä, kun sekaan eksyy päiväkodissa opittuja fraaseja.

Kuulemisiin!

Vain sukset puuttuu

aurinko4

Eilen mainitsin meidän pikku pulmastamme eli puuttuvasta lumiharjasta ja jäärapasta. Enimmät lumet auton päältä lähtivät käsipelillä ja jäätyneet ikkunat aukesivat kolmioviivaimella raaputtamalla. Kun lumet oli pyyhitty pois, hoiti aurinko loput. Vaikka varjossa mittari näyttää -5 asetta, lämmittää aurinko ihanasti. Keli on kuin Suomessa loppukeväällä. Hanki hohtaa ja aurinko paistaa, linnut laulavat puissa. Vain sukset ja latu puuttuvat.

aurinkoaurinko5

Ihanat tulppanit hehkuvat auringon tavoin keltaisena ja oranssina väripilkkuna ruokapöydällä. Ja nyt löytyy taloudesta myös kunnon jäärapa. Arjen pieniä iloja sekin.

Talvipyöräilyä

huurre

Reipas aamulenkki rapsakassa säässä takana. Talvipyöräilykausi on nyt virallisesti avattu. Pyörätie oli aurattu melko suurpiirteisesti, kuten näyttävät olevan kaikki muutkin tiet. Perille päästiin kuitenkin ja onneksi ilman kaatumisia. Päiväkodin pihassa huomasin, että olimme tänään ainoat pyörällä tulleet. Itse asiassa koko matkalla ei näkynyt muita pyöräilijöitä, muutama pulkkaa kiskova äiti sen sijaan tuli vastaan.

Lunta on tosiaan tullut taivaan täydeltä jo kolme päivää, ja nyt maisema alkaa näyttää jo hyvinkin kotoiselta. Aamulla kaiken peittäneen sumun hälvettyä näyttää tulevan vaihteeksi aurinkoinen päivä.

Minun pitäisi tästä suunntata ruokakauppaan ennen kuin lähden hakemaan tyttöjä kotiin. Auto vain on 10-15 cm lumikerroksen alla eikä meillä ole lumiharjaa tai edes jäärapaa. No, laitetaan ostoslistan jatkoksi.

Lunta!

Lumista lauantai-iltaa! Täälläkin on nimittäin vihdoin lunta. Yöllä oli satanut kunnolla ja aamulla herätessä maa oli valkoinen. Eihän sitä vielä paljon ole, mutta kuitenkin.

lunta1lunta3lunta2

Isosisko lähti isän kanssa vaateostoksille ja me jäimme pikkusiskon kanssa kotiin. Uloslähtöön ei neitiä tarvinnut kovin kauaa houkutella. Omalla pihalla yritimme ensin tehdä lumiukkoa, mutta eihän siitä mitään tullut. Lumi oli liian kuivaa lumipallojen pyörittelyyn. Sen jälkeen suuntasimme läheiselle mäelle, jossa olikin jo väkeä mäenlaskupuuhissa. Meiltä  pulkat ja liukurit täältä tietenkin puuttuvat, mutta se ei paljon menoa hidastanut. Voi sitä heittäytymisen, pyörimisen, konttaamisen ja kaikenlaisen maassa möyryämisen määrää. Kyllä lapsen riemua on ihana seurata.

Nuorimmaisen kanssa tulee oltua kotosalla jatkossa entistä enemmän. Esikoisella on hoitopäivien aikana omia menojaan, eskaria, kielikoulua ja retkiä, jolloin nuoremman pitäisi jäädä päiväkotiin itsekseen. Se ei ole oikein lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla, joten päätimme helpottaa pienen elämää ja olemme ainakin eskaripäivät kotona.

Mahtavaa viikonlopun jatkoa!