Aurinkotankkausta ja sisustussuunnittelua

keltainen2

Keittiön pöydällä komeilee kimppu tulppaaneita oranssin ja keltaisen sävyissä kuin muistutuksena auringosta, joka helli meitä viikonlopun ja alkuviikon aikana. D-vitamiinia tankattiinkin sitten oikein urakalla. Ja toki kimpun värit sopivat myös pääsiäiseen, vaikka kyseistä juhlaa ei meidän perheessä sen isommin juhlitakaan.

Auringosta nauttimisen lisäksi ehdimme viikonloppuna esikoisen kanssa puuhailla yhteisen projektin parissa. Ensi syksyn ekaluokkalainen haluaa nimittäin oman huoneen.  Työt ovat tähän saakka jakaneet makuuhuoneen ja leikkihuone on ollut erikseen. Esikoinen on kuitenkin toivonut omaa huonetta jo pitkään. Täällä Saksassa se ei luonnollisestikaan onnistunut, koska makuuhuoneita on vain kaksi, mutta kun kesäkuun lopulla palaamme Suomeen, saa esikoinen vihdoin oman huoneensa. Värit ja kalusteet on pitkälti jo valittu ja kaiken lisäksi vielä hyvässä yhteisymmärryksessä.  Esikoinen ihastui Askossa myytävään kelta-harmaaseen tilkkutäkki mattoon, ja siitä se idea sitten lähti. Kuvia valmiista toteutuksesta on luvassa sitten joskus. But don’t hold your breath…

Ja jos joku jäi vielä miettimään, niin kyllä, olemme palaamassa Suomeen jäädäksemme.

Sormet multaan

multaan5

Tänään oli parvekkeella auringonottokeli. Auringosta ja lämmöstä inspiroituneena  suuntasimme tyttöjen kanssa puutarhakaupoille. Mukaan lähti muutama ruukku ja iso säkki multaa, porkkanan siemeniä ja siemenperunoita. Ajattelimme kokeilla juuresten kasvatusta isossa kukkaruukussa. Yöksi kylvökset pitää nostaa vielä sisälle, sillä kylmiä öitä on luvassa ainakin viikoksi. Ilmojen lämmettyä kunnolla, laitetaan kasvamaan sitten muutakin esim. salatteja ja yrttejä, joiden taimissa oli kiitettävästi valikoimaa.

multaan2 multaan6

Parvekkeella majailleen ruukkukuusen kaveriksi hankittiin murattia, valkoista helmililjaa ja upean tummanpuhuvia hyasintteja. Aika tumma istutus näin kevääksi, mutta täytynee hommata lisäksi vielä narsisseja tai jotain muuta pirteämmän väristä. Pikkuisen ränsistynyt kuusi kaipasi harvennusta. Puutarhasaksia minulla ei tähän hätään ollut, mutta normi-Fiskarssit ajoivat asiansa. Tuskinpa ne enää pesun ja teroituksen jälkeen ovat toimenpiteestä moksiskaan.

multaan3

Olen tainnut mainita aiemminkin, mutta puutarhakaupat ovat täällä aivan mielettömiä paikkoja. Kaikki on kauniisti esillä ja lajien kirjo on aivan valtava. Kaikista ihanuuksista ei kotoisella V-vyöhykkeen ulkorajalla voi edes haaveilla. Lienee turha sanoa, että ostoskärryyn tekisi mieli lastata yhtä sun toista.

Omalta pihalta

Asia, jota kotoa eniten kaipaan, on oma piha. Luovuuden koekenttä, jossa saa huhkia lapion kanssa niin paljon kuin sielu sietää. Eihän se kovin kummoinen vielä ole, mutta hyvällä alulla. Jokainen kevät viimeisen viiden vuoden aikana onkin mennyt istutuksia suunnitellessa ja kasvitietoutta ammentaessa.

omaltapihalta4

Ikävää ei yhtään helpota se, että olen jo useampana päivänä lueskellut puutarhakirjoja ja ihania puutarhablogeja. Muistivihkot on kaivettu esille ja niistä löytyy taas pitkä lista uusia ideoita niiden vanhojen, vielä toteuttamatta jääneiden jatkoksi. Täällä meillä olisi näppärän kokoinen parveke, mutta sen laittaminen ei innosta yhtään, kun mieli halajaa lapiohommiin. Pihahommissa meidän perheen työnjako menee niin, että mies hoitaa nurmikkoa ja minä kaivan sitä pois uusien istutusten tieltä.

omaltapihaltaCollageomaltapihalta2

Kuvat ovat harvoja niitä harvoja viime kesänä omalta pihalta otettuja. Alkukesä oli onnettoman kylmä, enkä ehtinyt nähdä pionien kukkivan. Mutta jospa sitten ensi kesänä taas – oma piha kutsuu kesä-heinäkuun vaihteessa.

Tupa täynnä

Viime viikolla nämä 95 m², joita kodiksikin kutsutaan, olivat täynnä elämää, kun veljeni perhe oli vierailulla maanantaista perjantaihin. Neljästä alle kouluikäisestä lähtee toden totta enemmän ääntä kuin kahdesta. Mutta kylläpä tähän maailmaan ääntä mahtuu!

manufactumCollage2manufactum5manufactumCollage4

Sekin tuli todettua, että liikkuminen kahdeksan hengen porukalla on haastavampaa kuin neljään pekkaan. Koko joukolla käytiinkin lopulta ainostaan Erdingin keskustassa ja muuten lapsenvahtivuorot jaettiin aikuisten kesken. Oli kuitenkin mukavaa vain viettää aikaa yhdessä, enkä usko että lapsetkaan kaipasivat serkkujen kanssa leikkimistä kummempaa puuhaa. Muutama tunti riehumista paikallisessa sisäleikkipuistossa taisi olla ihan riittävä elämys tällä kertaa.

manufactumCollage3manufactum10

Yhden päivän vietimme veljen vaimon kanssa Münchenissä kävellen ja shoppaillen. Kuvat ovat tavaratalosta nimeltä Manufactum osoitteessa Dienerstraße 12. En oikein osaa kuvata kaupan tunnelmaa muuten kuin että se oli erilainen. Kuin vierailu menneeseen aikaan. Sekä tuotteet että niiden esillepano poikkesivat totutusta. Tähän tavarataloon ihastuimme molemmat.

Kevään merkkejä

ulkona3

Niin kuin eilisistä kuvista näkyi, on ylhäällä vuorilla vielä täysi talvi. Täällä alhaalla talvi, jos se kunnolla koskaan alkoikaan, on kääntymässä kevääksi. Aurinko lämmittää ja linnut sirkuttavat. Puissa ja pensaissa kevään merkit näkyvät selvästi, hätäisimmät ovat jo hiirenkorvalla. Ja pihamailla kukkaloisto on pääsemässä vauhtiin, nyt vuorossa näyttävät olevan krookukset.

Talvi oli lyhyt ja säiltään vaihteleva. Viikon verran lämpötila oli selvästi pakkasen puolella, kylmimmillään taisi olla -14 °C. Yöpakkasia on ollut muulloinkin, mutta päivisin lämpötila on sahannut nollan ja viidentoista lämpöasteen välillä. Lunta on satanut muutaman kerran, mutta edellä mainittua viikon pakkasjaksoa lukuun ottamatta kaikki on sulanut nopeasti pois. Sateenvarjoakin on onneksi tarvittu vain harvakseltaan, pääasiassa päivät ovat olleet aurinkoisia.

Pohjoisen kylmyyteen ja pimeyteen tottunutta tämä talvi kohteli lempeästi. Vaan taisi se olla paikallisestakin näkövinkkelistä tavallista leudompi.

Kauneimmat maisemat

kauneimmat2

Korkealta katsottuna maisemat muistuttavat usein toisiaan. Lumisia huippuja silmänkantamattomiin ja pikkuruiselta näyttäviä kyliä ja kaupunkeja kaukana alhaalla.

kauneimmat5kauneimmat10

Viime viikonloppuna valloitettiin taas yksi huippu. Hissimatka taisi jäädä historiaan kaikkien aikojen pelottavimpana. Kiitos Aschau ja Kampenwand Bergbahn, toivottavasti emme tapaa enää. Mutta kyllä näiden maisemien takia kannatti jännittää.

kauneimmat12kauneimmat15kauneimmat7

Sitten on niitä toisenlaisia kauniita maisemia, jotka avautuvat aivan yllättäen mutkan takaa. Tien ylle kaartuvien puiden muodostama katos, sumuisessa laaksossa sijaitseva pieni kylä kirkkoineen tai upea turkoosinsininen järvi. Yleensä silloin, kun ei ole mitään mahdollisuutta pysähtyä katsomaan tarkemmin, kuvaamisesta puhumattakaan.

Ne täytyy vain yrittää tallentaa mielen muistikortille.

Taikamaa

Saksa on ylittänyt kirkkaasti kaikki ennakko-odotukseni. Otsikko ei nyt kuitenkaan viittaa siihen, vaan meidän kotieskariin, jota käydään Taikamaan esiopetuksen mukaan.

taikamaa1

Eskari oli tärkeä ja odotettu juttu esikoiselle, ja sen väliin jääminen on harmittanut ja puhututtanut paljon. Niinpä eskarin suorittaminen tuntui tärkeältä, vaikka Suomeen paluusta ei ollutkaan varmuutta. Mukaan otettiin sama kirja, joka olisi käytössä myös esikoisen ”oikeassa” eskarissa. Myös 4-vuotias on innolla mukana, ja tämä onkin meille mukava yhteinen tyttöjen juttu. En ole opettaja, mutta oppimisasiat ovat olleet olennainen osa työtäni viimeisten kymmenen vuoden ajan. Ihan pelkän opettajan oppaan varassa esikoulua ei siis tarvitse pitää. Vaikka sekin kyllä onnistuisi, sillä  mielestäni tämä kirja on ihan mahtava.

taikamaa2

Suomalainen eskari poikkeaa aika tavalla saksalaisesta. Täällä pääpaino tuntuu olevan kädentaidoissa ja silmä-käsi-yhteistyön harjoittamisessa. Toki niitä numeroita ja kirjaimiakin harjoitellaan, mutta lähestymistapa on erilainen. Myös toteutustapa poikkeaa suomalaisesta. Ainakin meidän päiväkodissa, jossa eskaria on vain yhtenä päivänä viikossa, vajaa pari tuntia kerrallaan. Se tuntuu vähän hassulta, koska kuulemani mukaan vaatimukset ovat koulun alkaessa heti ensimmäiseltä luokalta lähtien aika kovat. Eikö lapsia kannattaisi valmentaa jo etukäteen hieman enemmän? En tiedä mitä mieltä saksalaiset ovat omasta systeemistään, mutta tämän kokemuksen jälkeen suomalaista varhaiskasvatusta arvostaa kyllä todella korkealle.

taikamaa3

Juuri tällä hetkellä ovat menossa kouluvalmiusarviot. Lapset käyvät lähikoululla parin tunnin ajan tekemässä tehtäviä ja harjoittelemassa koulussa oloa. Kielitaitoa arvioitiin jo aiemmin saksan tuntien yhteydessä. Palautteen mukaan esikoinen ymmärtää ihan hyvin, mutta ei juuri itse vielä puhu. Tästä kielenoppimisen hitaudesta on ainakin päiväkodissa oltu jo kovasti huolissaan. Mutta kuinka realistista on odottaa, että lapsi oppii kielen viidessä kuukaudessa, kun kielialtistuksen määräkin on rajallinen?

Reilun kuukauden päästä olisi sitten kouluun ilmoittautumisen aika. Saa nähdä, mitä sen suhteen tehdään. Esikoinen on nimittäin ilmoitettu ensimmäiselle luokalle myös Suomessa.