Omalta pihalta

Asia, jota kotoa eniten kaipaan, on oma piha. Luovuuden koekenttä, jossa saa huhkia lapion kanssa niin paljon kuin sielu sietää. Eihän se kovin kummoinen vielä ole, mutta hyvällä alulla. Jokainen kevät viimeisen viiden vuoden aikana onkin mennyt istutuksia suunnitellessa ja kasvitietoutta ammentaessa.

omaltapihalta4

Ikävää ei yhtään helpota se, että olen jo useampana päivänä lueskellut puutarhakirjoja ja ihania puutarhablogeja. Muistivihkot on kaivettu esille ja niistä löytyy taas pitkä lista uusia ideoita niiden vanhojen, vielä toteuttamatta jääneiden jatkoksi. Täällä meillä olisi näppärän kokoinen parveke, mutta sen laittaminen ei innosta yhtään, kun mieli halajaa lapiohommiin. Pihahommissa meidän perheen työnjako menee niin, että mies hoitaa nurmikkoa ja minä kaivan sitä pois uusien istutusten tieltä.

omaltapihaltaCollageomaltapihalta2

Kuvat ovat harvoja niitä harvoja viime kesänä omalta pihalta otettuja. Alkukesä oli onnettoman kylmä, enkä ehtinyt nähdä pionien kukkivan. Mutta jospa sitten ensi kesänä taas – oma piha kutsuu kesä-heinäkuun vaihteessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s