Puolitoista viikkoa

kirsikat

Puolitoista viikkoa tuntuu hurahtaneen ohi silmänräpäyksessä. Päiviin on mahtunut paljon ja monenlaista, ja illalla uni on tullut jo ennen kuin pää on osunut tyynyyn. Esikoisen käsi käytiin kuvaamassa uudelleen ja kipsi vaihdettiin pienempään. Samaisen neidin huone on maalattu ja uusi koulupöytä sekä sänky hankittu. Tavaroita on järjestetty paikoilleen muissakin huoneissa. On käyty mummolassa ja mökillä. Pihalla on myllätty kukkapenkkejä ja pensaita. Tytöt ovat juosseet aamusta iltaan naapurustossa kavereiden kanssa. Meteli on ollut välillä aikamoinen, mutta pääasia että lapsilla on hauskaa.

Loppuviikko jatkunee samaa rataa. Kuin kirsikkana kakun päällä hyppään sunnuntaina junaan kohti Seinäjokea ja asuntomessuja.

Mainokset

Ajatuksia arjesta

Näin viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta tuntuu sopivalta miettiä meidän arkea kuluneen vuoden aikana. Monet asiat muuttuivat muuttuivat muuton myötä, mutta uutuudenviehätyksen karistua, jatkoi elämä kulkuaan tuttuun tapaansa. Arki on arkea – myös täällä kaukana kotoa.

arki3arki2

Mikä sitten muuttui? Kun ei ole töissä, pitää päivät täyttää muulla. Tekemisen keksiminen ei ole ollut ollenkaan vaikeaa. Lasten kanssa on saanut viettää enemmän aikaa. Lasten ja kotitöiden lisäksi on ollut aikaa harrastella kaikenlaista: askarrella, kokeilla uusi reseptejä, kirjoittaa blogia, leipoa, lukea, liikkua ja ihan vain katsella ympärilleen. Pakko kuitenkin myöntää, ettei kotirouvan ura ole ihan oma juttu. Kyllä tässä kaipaa jo niihin niin sanottuihin oikeisiin töihin.

Omalta kohdaltani työelämä jäi tauolle, mutta vapaa-ajan aktiivisuus  lisääntyi huimasti. Onko tuo ihmekään, kun ympärillä on niin paljon nähtävää ja koettavaa? Jos piirtää ympyrän kahdensadan kilometrin säteellä kotipihasta täällä ja kotona Suomessa, on ympyröiden sisältö täysin erilainen. Äkkiseltään tulee mieleen, että Suomi on aika tylsä paikka. Mutta sitten kun muistaa, että Saksassa on yli 80 miljoonaa asukasta ja Suomessa 5 miljoonaa, tajuaa että täytyyhän eron jossakin näkyä. Ja kukaties Suomenkin tarjontaa osaa tulevaisuudessa katsoa eri tavalla. Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.

arki1

Sosiaalisia kontaktien määrä on suoraan sanottuna romahtanut. Työstä pois jääminen jätti ison aukon sosiaaliseen elämään. Lisäksi kielimuuri on vaikeuttanut ihmisiin tutustumista. Kyllä täällä englannilla pärjää, suurin osa englantia taitavista puhuu sitä jopa todella hyvin. Mutta kaikki eivät osaa, kehtaa tai halua, ja silloin harmittaa, ettei tullut valittua yläasteella saksaa ranskan sijaan. Välillä tuntuu typerältä turvautua englantiin, Saksassa kun kerran ollaan. Vähän sama kuin kysyisi: ”Sprechen Sie Finnisch?” En kuitenkaan ole kokenut olevani yksinäinen. Olen kotihiiri ja viihdyn omissa oloissani.

Kaiken kaikkian itseluottamus ja ylipäätään usko omaan selviytymiseen on kohonnut ihan uusiin ulottuvuuksiin. Itseään ei tule enää otettua niin vakavasti. Väärinymmärryksiä ja kommunikaatiokatkoksia sattuu lähes päivittäin, mutta niihin osaa suhtautua jo huumorilla. Useammin kuin kerran olen hymyillyt ja nyökytellyt, vaikka ei olisi ollut mitään käsitystä siitä, mitä vastapuoli mahtaa jutella. Hymyllä ja positiivisella asenteella pääsee jo  pitkälle.

arki

Mahtava opettavainen vuosi alkaa olla takana ja monta kokemusta rikkaampana palaamme huomenna kotiin. Samalla niin ihanaa ja äärimmäisen haikeaa. Onneksi tänne pääsee aina käymään, jos ikävä kasvaa liian suureksi.

Erilainen päivä

Kesäkuun viimeistä viikkoa viedään. Mukava juhannusviikonloppu takana päin. Matkalaukut on pakattu ja kaikki alkaa olla lähtövalmiina. Tänään piti siivota ja järjestellä paikkoja sekä kiikuttaa vielä pari pakettia postiin. Kunnes kahdentoista jälkeen tuli viesti, että esikoinen pitää hakea heti päiväkodista.

kipsiCollage

Tyttö oli tippunut keinusta kovassa vauhdissa ja satuttanut kätensä. Ranteen yläpuolella oli kovasti turvotusta ja käden liikuttaminen sattui. Hetken harkitsin lastensairaalan päivystykseen lähtöä, mutta pitkän matkan takia päädyinkin omalle lastenlääkärille. Hän ohjasi meidät eteenpäin ortopedin vastaanotolle, jossa käsi kuvattiin. Ikuisuudelta tuntuneen, lähes kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme lääkärin puheille. Molemmissa oikean kyynärvarren luissa oli murtumat ja käsi kipsattiin ranteesta olkapäähän saakka.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olisin tietysti toivonut, että viimeinen varsinainen hoitopäivä olisi päättynyt mukavammmissa merkeissä. Huomenna käymme vielä aamulla päiväkodilla, jossa tytöille järjestetään pienimuotoinen läksiäisjuhla. Juhlansa on meidän tapaturmapotilas kyllä ansainutkin, niin reippaasti hän jaksoi tsempata koko pitkän päivän.

Aika rientää

laventeli1

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista. Joskus vain täytyy keskittyä siihen varsinaiseen elämään. Aika onkin kulunut kuin siivillä. Ja niinhän se yleensä tekee, kun on hauskaa – viime viikolla äidin ja siskon seurassa.

laventeli2

Aika Baijerissa alkaa käydä vähiin. Kymmenen päivän päästä olemme jo matkalla lentokentälle. Siksipä pistin lusikkani soppaan paikallisessa Facebookin kirppariryhmässä, ja sain heti kaupaksi kaksi lipastoa. Miesparkani on hieman huolissaan, että myyn kohta vaatteetkin hänen päältään. En nyt sentään, mutta pikku hiljaa pitää alkaa hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta. Tänään suunnittelin pakkaavani pari muuttolaatikkoa, joten taitaa olla parasta aloittaa – juuri nyt!

Mahtavaa maanantaita!

Sataa sataa ropisee

Mahtavan kesäisen ja ulkoiluntäyteisen viikon jälkeen tuli sadepäivä. Istuskelen pöydän ääressä ja tuijotan takapihalle ilmestynyttä rakennustyömaata. Vuokraisäntä, joka asuu naapuritalossa, rakennuttaa taloa tyttärelleen, joka asuu tässä meidän alakerrassa. Rauhallinen peltomaisema on vaihtunut jättimäiseen nosturiin ja maakasoihin.

perjantai1perjantai2

Toivottavasti sää paranee viikonlopuksi, että pääsemme taas ulos. Tytöt ovat puhuneet toiveikkaana huvipuistoon pääsystä, itselläni tekisi mieli vuorille. Ensi viikolla pidämme lomaa ja seuraavalla viikolla miehen vanhemmat tulevat käymään pariksi päiväksi.

Mutta juuri nyt aika matelee. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa.

etana

Tervetuloa toukokuu

Niin sitä vain ollaan jo tukevasti toukokuun puolella. Piti tulla toivottamaan mukavaa vappua tänne blogin puolelle, mutta netti temppuili koko sunnuntain, joten se sitten jäi. Alkuviikon olenkin potenut mahtavaa räkätautia, enkä ole jaksanut mitään ylimääräistä.

toukokuu3

Alkuviikon räntäsade ja nollakeli vaihtuivat parahiksi vappuaattona lähes pariin kymmeneen lämpöasteeseen. Aamupäivällä kävimme Münchenissä katsomassa Frühlingsfestin tunnelmia. Maailmanpyörä ja kummitusjuna, vähän wurstia ja metrilakua, siinäpä sen reissun saldo. Iltapäivällä suuntasimme läheiselle järvelle laiturinnokkaan nauttimaan simat ja munkit. Uimaan ei vielä uskallettu, vaikka yhden rohkean näimme jo pulahtavan veteen.

Huomenna olisi taas juhlat päiväkodilla, nimittäin yhdistetyt äitien- ja isänpäivän kakkukahvit. Isänpäivää vietetään Saksassa helatorstaina. Tytöt ovat kuulemma ahkeroineet leipomispuuhissa ja jotain ohjelmaakin on luvassa.

Ponien kauneushoitola

Jäätävä tuuli ja räntäsade sen kun vain jatkuvat vaan. Pakollisia ulkoiluja lukuun ottamatta olemme pysytelleet sisätiloissa. Varsinkin pikkusisko on edelleen hyvin innoissaan luku- ja kirjoitusharjoituksista, ja nyt niille onkin ollut aikaa.

poniCollage

Muutakin kivaa olemme ehtineet puuhailla. Tyttöjen suosikkiponit pääsivät pesukoneen kautta muuttumisleikkiin. Amerikan tuliaisina saadut kuusi ponia olivat jo aika huonossa kunnossa. Hännät ja harjat olivat niin takussa, että niille piti näyttää jopa vähän saksia. Uusi look viimeisteltiin vielä varovasti suoristusraudan matalimmalla lämpötilalla. Ei niistä ihan uuden veroisia tullut, mutta parannus lähtötilanteeseen on huomattava. Pinkien kiharapilvi tosin on vielä selvittämättä. Operaation hauskin osuus taisi olla heti alussa. Tytöt istuivat reilut puoli tuntia pesukoneen edessä katsomassa, kuinka ponit pomppivat vaahdon seassa ylös alas. Voin kertoa, että naurunremakka oli melkoinen.

Vappusimaakin ehdimme jo maistelemaan. Mitä lie superhiivaa paketissa  oli, kun sima valmistui ennätysnopeasti. Mutta niin hyvää se oli, että tänään piti tehdä jo lisää.