Punaista näkyvissä

Takavuosina joulukortit ovat jääneet silloin tällöin lähettämättä,  mutta nyt en keksinyt mitään tekosyitä. Aikaa ja energiaa puuhasteluun on. Lähikaupasta löytyi kiva setti teippejä, joten korttien värimaailma oli sitten sillä ratkaistu – punaista. Lapsukaiset tietysti halusivat lisätä omiin kortteihinsa bling-blingiä. Mielenkiintoinen nippelitieto postimaksuista. Toisin kuin Suomessa, täällä postimaksu määräytyy kirjeen koon eikä painon mukaan.

punaista3

Tänään kävin tekemässä muutamia joululahjaostoksia. Suvun miesväelle on vähän hankalampi keksiä toteutuskelpoisia DIY-lahjoja, joten tässä kohtaa turvauduin valmiiseen. Ihanalle pienelle veljenpojalleni on nyt lahja kääreitä vaille valmis. Löysin myös aivan mahtavan lankakaupan, josta lähti mukaan muutaman herkullisen värinen lankakerä.

punaistaCollage

Joulusukat ovat päiväkodin Nikolauksen päivää varten, joka meille suomalaisille on tietysti tutumpi itsenäisyyspäivänä.

Mainokset

Särkynyt sydän ja kurkistus pukinkonttiin

Eilen satoi lunta koko päivän. Maahan asti sitä ei valitettavasti jäänyt kuin hitunen. Ei päästy vielä tekemään latua takapihalle, mutta pieneen lumiukkoon se riitti.

korut3

Joululahjapajalla käy edelleen kuhina. Lahjaideat ovat matkan varrella vähän jalostuneet. Kävi taas niin kuin yleensä – nälkä kasvaa syödessä. Kaikkia tarvitsemiani tykötarpeita en sitten enää löytänyt kivijalkakaupoista, vaan piti turvautua nettishoppailuun. Olin henkisesti varautunut pitempäänkin odotukseen, mutta posti toi Suomesta keskiviikkona tilaamani paketin perille yllättävän nopeasti, jo lauantaina. Täällä posti kulkee siis myös lauantaina.

Askartelujen tuloksena oli (ainakin omasta mielestäni) aika kivan näköinen setti perheen naisväelle. Mutta yksi särkynyt sydänkin mahtui joukkoon. Rannekoruun aikomani iso Swarovskin kristalliriipus tipahti laattalattialle ja siitä lohkesi iso pala. Enpä ollut hoksannut hankkia särkymävaraa.

Joulupukin pajalla

Hampurin kuvat odottavat muistikortilla edelleen. Tänään kurkataan hieman joulupukin pajalle. Kävin hakemassa rautakaupasta ja sisustuksen sekatavarakaupasta Depotista materiaalia joululahja-askarteluihin.

helmityöt1helmityöt2

Tällaisista aineksista aloitimme lahjojen teon. Tällä kertaa niiden pitää mahtua matkalaukkuun, joten luvassa on pieniä paketteja. Tytöt innoistuivat helmien pujottelusta. Molemmat tekivät omat helmityönsä, jotka joku onnellinen saa jouluna omakseen.

helmityöt3helmityöt4

Keskiviikon 11.11. Martinpäivän juhla oli muuten kiva kokemus. Pimeän laskeuduttua lasten itse tekemät lyhdyt sytytettiin ja muodostettiin lyhtykulkue, joka liikkui puhallinorkesterin säestämänä lähikatuja. Päiväkodin pihaan palatessa meitä odotti nuotio, pikkupurtavaa ja glögiä, eskarilaisten esitys ja yhteisaulua. Juhlan jälkeen virittelimme parvekkeen kaiteeseen valot ja nautimme ensimäiset glühwein-mukilliset.

Mukavaa viikonloppua!

Kurkistus olohuoneeseen

Olohone-ruokailutilakin alkaa pikku hiljaa olla kuosissaan. Alkuun meillä oli tässä vain pöytä, neljä jakkaraa ja tuoli sekä pari pikkupöytää. Ja mahtava kiviseinistä ja laattalattiasta kimpoileva kaiku. Seuraavaksi hankittiin sohva. Ikeasta haettiin läppärille sopiva sohvapöytä ja lamppu ruokapöydän päälle. Viime viikonloppuna saatiin vihdoin verhotangot ja verhot paikoilleen.

OlohuonejälkeenCollageolohuonejälkeen5olohuonejälkeen7

Matto puuttuu edelleen, mutta onneksi pahin kaikuminen on jo hellittänyt. Seinätkin ovat kovin autiot, mutta uusia tauluja tuskin tullaan ihan heti hankkimaan. Suurin osa jäi vanhaan kotiin, koska pakettiautoon ei yksinkertaisesti mahtunut enää yhtään mitään. Yhden maalaamistani mustista Artekin 66-tuoleista sain kuitenkin mukaan. Se matkusti tänne lentämällä matkalaukussa.

OlohuonejälkeenCollage2olohuonejälkeen6

Peikonlehden oksan haluaisin vielä jostain löytää isoon ruskeaan pulloon. Ei oikein nappaa tuo muovinen orkidean oksa. Verhot ja tyynynpäälliset varmaan vaihtuvat pikapuoliin myös. Tyynynpäälliset ovat pikkuneitien valitsemat. Pinkkiä yllättäen.

olohuonejälkeen

Tässäpä tämä lähes valmiina. Näyttää vähän erilaiselta kuin vanhassa kodissa. Vai näyttääkö?

Parempi myöhään…

Nappasin viime kesänä (vai sitä edellisenä?) tuunausprojektiksi äidin varastosta löytyneet Alvar Aallon suunnittelemat ja Artekin valmistamat tuolit. Tästä oli tulla ikuisuusprojekti, mutta onneksi ystäväni Viime Tippa tuli apuun. Ajattelin ottaa tuolit mukaan uuteen kotiin, joten nyt alkaa olla käsillä viime hetket toimia, kun käytössä on vielä autotalli.

Tuolit on alun perin hankittu 90-luvun alussa vanhempieni kotiin. Kuudesta tuolista yksi oli jo päätynyt kaatopaikalle ja yksi oli hukassa. Ja näiden jäljelle jääneiden säilytyskin on ollut vähän niin ja näin.

Ei enää priimakunnossa, mutta eiköhän näistä vielä katseenkestävät saada. Isoimmat kolot on kitattu ja pohjamaalit levitetty. Huomenna välihionta ja ensimmäinen kerros pintamaalia.

Tuoli-01

On muuten niin hauskaa hommaa, että jatkoa seuraa varmasti. Kodinhoitohuoneessa olisi yksi penkki, joka kaipaisi mustaa maalia päälleen…