Ajatuksia arjesta

Näin viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta tuntuu sopivalta miettiä meidän arkea kuluneen vuoden aikana. Monet asiat muuttuivat muuttuivat muuton myötä, mutta uutuudenviehätyksen karistua, jatkoi elämä kulkuaan tuttuun tapaansa. Arki on arkea – myös täällä kaukana kotoa.

arki3arki2

Mikä sitten muuttui? Kun ei ole töissä, pitää päivät täyttää muulla. Tekemisen keksiminen ei ole ollut ollenkaan vaikeaa. Lasten kanssa on saanut viettää enemmän aikaa. Lasten ja kotitöiden lisäksi on ollut aikaa harrastella kaikenlaista: askarrella, kokeilla uusi reseptejä, kirjoittaa blogia, leipoa, lukea, liikkua ja ihan vain katsella ympärilleen. Pakko kuitenkin myöntää, ettei kotirouvan ura ole ihan oma juttu. Kyllä tässä kaipaa jo niihin niin sanottuihin oikeisiin töihin.

Omalta kohdaltani työelämä jäi tauolle, mutta vapaa-ajan aktiivisuus  lisääntyi huimasti. Onko tuo ihmekään, kun ympärillä on niin paljon nähtävää ja koettavaa? Jos piirtää ympyrän kahdensadan kilometrin säteellä kotipihasta täällä ja kotona Suomessa, on ympyröiden sisältö täysin erilainen. Äkkiseltään tulee mieleen, että Suomi on aika tylsä paikka. Mutta sitten kun muistaa, että Saksassa on yli 80 miljoonaa asukasta ja Suomessa 5 miljoonaa, tajuaa että täytyyhän eron jossakin näkyä. Ja kukaties Suomenkin tarjontaa osaa tulevaisuudessa katsoa eri tavalla. Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.

arki1

Sosiaalisia kontaktien määrä on suoraan sanottuna romahtanut. Työstä pois jääminen jätti ison aukon sosiaaliseen elämään. Lisäksi kielimuuri on vaikeuttanut ihmisiin tutustumista. Kyllä täällä englannilla pärjää, suurin osa englantia taitavista puhuu sitä jopa todella hyvin. Mutta kaikki eivät osaa, kehtaa tai halua, ja silloin harmittaa, ettei tullut valittua yläasteella saksaa ranskan sijaan. Välillä tuntuu typerältä turvautua englantiin, Saksassa kun kerran ollaan. Vähän sama kuin kysyisi: ”Sprechen Sie Finnisch?” En kuitenkaan ole kokenut olevani yksinäinen. Olen kotihiiri ja viihdyn omissa oloissani.

Kaiken kaikkian itseluottamus ja ylipäätään usko omaan selviytymiseen on kohonnut ihan uusiin ulottuvuuksiin. Itseään ei tule enää otettua niin vakavasti. Väärinymmärryksiä ja kommunikaatiokatkoksia sattuu lähes päivittäin, mutta niihin osaa suhtautua jo huumorilla. Useammin kuin kerran olen hymyillyt ja nyökytellyt, vaikka ei olisi ollut mitään käsitystä siitä, mitä vastapuoli mahtaa jutella. Hymyllä ja positiivisella asenteella pääsee jo  pitkälle.

arki

Mahtava opettavainen vuosi alkaa olla takana ja monta kokemusta rikkaampana palaamme huomenna kotiin. Samalla niin ihanaa ja äärimmäisen haikeaa. Onneksi tänne pääsee aina käymään, jos ikävä kasvaa liian suureksi.

Mainokset

Lämmintä juhannusta

Lämpömittari näyttää juuri nyt 28 astetta, eikä taivaalla näy pilvenhattaraa. Ennusteen mukaan huomenna juhannusaattona saamme vielä muutaman asteen lämpöä lisää. Johan tässä pikku hiljaa tarkenee.

kokko

Sen lisäksi, että tänä juhannuksena ei todennäköisesti tarvitse palella, on se muutenkin poikkeuksellinen. Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun emme vietä keskikesän juhlaa appivanhempien mökillä. Juhannussuunnitelmat ovat täällä aika simppelit. Mies on huomisen normaalisti töissä. Illalla ehkä grillaillaan ja syödään jälkiruoaksi itsepoimittuja mansikoita (joita onkin syöty kohta kymmenen litraa!). Ja viimeisen viikonlopun kunniaksi teemme varmasti vielä päiväreissun johonkin lähiseudulle.

Pakkailut etenevät hyvää vauhtia ja kohta alkaa näyttää siltä, että tarvitsemme rekkakuljetuksen kentälle kaikkien matkalaukkujen takia. Toivotaan että lähtöpäivänä ei ole ihan näin kuuma, sillä hikipisaroita vuodatetaan kantamusten kanssa todennäköisesti ilmankin.

Viime kesän komean kokon myötä toivottelen teille muillekin lämmintä juhannusta !

Muutto mielessä

kesä2

Päivät ja viikot hurahtavat ohi niin vauhdilla, ettei tahdo perässä pysyä. Taas ollaan keskiviikossa, ja viikonloppukin on ihan kulman takana. Kesää kohti mennään kovaa kyytiä. Kymmenen viikkoa muuttoon.

Olen jo aloittanut muuttovalmistelut käymällä läpi kaappien ja laatikoiden sisältöä. Tällä kertaa muutto hoituu pääasiassa matkalaukkukyydillä. Viemme aluksi mukana sen mitä välttämättä tarvitsemme ja mies tuo aina Suomessa käydessään vähän lisää. Hän siis jää tänne vielä ainakin puoleksi vuodeksi, joten ihan kaikkea emme edes voisi ottaa mukaan. Pyysin toki tarjouksia muutosta kuljetusfirmoilta. Hintapyynnöt muutaman hassun pahvilaatikon kuljettamisesta olivat päätä huimaavia. Ihan vertailun vuoksi pitää mainita, että sama tavaramäärä kulkisi postin välityksellä kolmasosalla halvimman tarjouksen hinnasta. Jokunen paketti itse asiassa lähteekin postipojan matkaan: kirjoja, leluja ja pari muuta juttua, joiden särkymisestä ei tarvitse kantaa huolta.

Niin se vain tämä paluu alkaa realisoitumaan, vaikka sen toisaalta haluaisi vielä vähäksi aikaa unohtaa.

Ajatuksia sopeutumisesta

ajatuksia2

Olen odotellut sitä kuuluisaa kulttuurishokkia. Nyt yhdeksän kuukauden jälkeen alkaa tuntua, ettei sitä ehkä ole tulossa. Minulle  tänne sopeutuminen on ollut oikeastaan helpompaa, kuin ikinä uskalsin kuvitella. Toki joskus on ollut koti-ikävä, mutta  ne hetket ovat menneet nopeasti ohi. Olen oikeasti viihtynyt.

Kaikki on sujunut pääsiassa hyvin. Tokihan jotkut asiat välillä ihmetyttävät: asioita ei voi hoitaa sähköisesti, kukaan ei vastaa sähköposteihin, mihinkään ei voi mennä ilman käteistä lompakossa… Sellaisia pikkuasioita. Kielimuuri hankaloittaa joskus asioiden hoitoa, mutta kaikesta on selvitty. Olen yrittänyt suhtautua sillä asenteella, että nyt olemme täällä ja näin asiat täällä toimivat. Ja kyllähän niitä positiivisiakin asioita löytyy –paljon!

ajatuksia3

Tietysti minun osani uuteen kulttuuriin sopeutumisessa ollut helpoin, kun arki pyörii käytännössä kodin ja ruokakaupan välillä. Miehen on pitänyt hakea paikkansa uudenlaisessa työkulttuurissa, puhumattakaan niistä haasteista, joiden eteen lapset ovat joutuneet. Juuri lapsille nämä viime kuukaudet ovatkin olleet vaikeimmat, ja kaipuu omaan kotiin on käsin kosketeltavaa. Päiväkodissa tytöt tuntuvat olevan omassa kuplassaan. Kavereita ei ole oikein löytynyt ja kielen oppimisen kanssa on ollut vaikeuksia. Esikoisen kohdalla koulun aloittaminen täällä olisi suoraan sanottuna kauhistuttava ajatus. Sekä lapsen että äidin mielestä. Niinpä lopullinen paluupäätös oli helppo tehdä.

ajatuksia5

Tiedän olevani onnellisessa asemassa, koska koti ja uusi työpaikka odottavat. Ja nyt nautitaan täysillä näistä viimeisistä parista kuukaudesta!

Siivouksen elämänmullistava taika

Yksi kirjoista, jonka pääsiäisviikonlopun aikana ahmaisin lähes yhdeltä istumalta oli  Marie Kondon KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika.

kukkaloistoa1

Joku varmaan ajattelee, että onpa tylsää luettavaa. Pakko myöntää, että tartuin kirjaan hieman epäillen, mutta yllätyinkin postitiivisesti. Kirjan ydinsanoma lienee tiivistetysti se, että kun siivoaa ylimääräisen tavaran ympäriltään, järjestyy muukin elämä kuin siinä sivussa. Ja sitten tietysti ne ohjeet tavaran karsimiseen ja järjestämiseen.

Itselleni tavaroista luopuminen ei ole ollenkaan vaikeaa ja harrastan karsimista aika säännöllisesti. Silti kirja antoi ajattelemisen aihetta. KonMari-menetelmän mukaan siivotessa säilytetään ainoastaan ne asiat, jotka tuottavat hyvää mieltä. Ihan järkeenkäypää. Miksi omistaa tavaroita, jotka eivät tuota iloa tai joista ei pidä?  Lapsiperheessä tällaista tavaraa kai väkisinkin kertyy jonkin verran, mutta aina on varaa karsia. Kun tavaraa on vähemmän ja kaikelle on oma paikkansa, on järjestyksen ylläpito helpompaa ja elämässä jää aikaa muuhunkin kuin siivoamiseen.

Kuten auringonpaisteesta nauttimiseen tai kirjojen lukemiseen. Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Aurinkotankkausta ja sisustussuunnittelua

keltainen2

Keittiön pöydällä komeilee kimppu tulppaaneita oranssin ja keltaisen sävyissä kuin muistutuksena auringosta, joka helli meitä viikonlopun ja alkuviikon aikana. D-vitamiinia tankattiinkin sitten oikein urakalla. Ja toki kimpun värit sopivat myös pääsiäiseen, vaikka kyseistä juhlaa ei meidän perheessä sen isommin juhlitakaan.

Auringosta nauttimisen lisäksi ehdimme viikonloppuna esikoisen kanssa puuhailla yhteisen projektin parissa. Ensi syksyn ekaluokkalainen haluaa nimittäin oman huoneen.  Työt ovat tähän saakka jakaneet makuuhuoneen ja leikkihuone on ollut erikseen. Esikoinen on kuitenkin toivonut omaa huonetta jo pitkään. Täällä Saksassa se ei luonnollisestikaan onnistunut, koska makuuhuoneita on vain kaksi, mutta kun kesäkuun lopulla palaamme Suomeen, saa esikoinen vihdoin oman huoneensa. Värit ja kalusteet on pitkälti jo valittu ja kaiken lisäksi vielä hyvässä yhteisymmärryksessä.  Esikoinen ihastui Askossa myytävään kelta-harmaaseen tilkkutäkki mattoon, ja siitä se idea sitten lähti. Kuvia valmiista toteutuksesta on luvassa sitten joskus. But don’t hold your breath…

Ja jos joku jäi vielä miettimään, niin kyllä, olemme palaamassa Suomeen jäädäksemme.

Talvipyöräilyä

huurre

Reipas aamulenkki rapsakassa säässä takana. Talvipyöräilykausi on nyt virallisesti avattu. Pyörätie oli aurattu melko suurpiirteisesti, kuten näyttävät olevan kaikki muutkin tiet. Perille päästiin kuitenkin ja onneksi ilman kaatumisia. Päiväkodin pihassa huomasin, että olimme tänään ainoat pyörällä tulleet. Itse asiassa koko matkalla ei näkynyt muita pyöräilijöitä, muutama pulkkaa kiskova äiti sen sijaan tuli vastaan.

Lunta on tosiaan tullut taivaan täydeltä jo kolme päivää, ja nyt maisema alkaa näyttää jo hyvinkin kotoiselta. Aamulla kaiken peittäneen sumun hälvettyä näyttää tulevan vaihteeksi aurinkoinen päivä.

Minun pitäisi tästä suunntata ruokakauppaan ennen kuin lähden hakemaan tyttöjä kotiin. Auto vain on 10-15 cm lumikerroksen alla eikä meillä ole lumiharjaa tai edes jäärapaa. No, laitetaan ostoslistan jatkoksi.