Aika rientää

laventeli1

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista. Joskus vain täytyy keskittyä siihen varsinaiseen elämään. Aika onkin kulunut kuin siivillä. Ja niinhän se yleensä tekee, kun on hauskaa – viime viikolla äidin ja siskon seurassa.

laventeli2

Aika Baijerissa alkaa käydä vähiin. Kymmenen päivän päästä olemme jo matkalla lentokentälle. Siksipä pistin lusikkani soppaan paikallisessa Facebookin kirppariryhmässä, ja sain heti kaupaksi kaksi lipastoa. Miesparkani on hieman huolissaan, että myyn kohta vaatteetkin hänen päältään. En nyt sentään, mutta pikku hiljaa pitää alkaa hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta. Tänään suunnittelin pakkaavani pari muuttolaatikkoa, joten taitaa olla parasta aloittaa – juuri nyt!

Mahtavaa maanantaita!

Miniporkkanat

porkkanat1

Porkkanapenkissä, tai oikeastaan ruukussa, alkaa olla ahdasta. Pienenpienten siementen kylväminen tasaisin välein oli hieman hankalaa, kun mukana oli kaksi pientä ja vähän liiankin innokasta puutarhuria. Harvennuspuuhissa saa siis olla tuon tuosta. Osa porkkanoista ehtii varmaan kasvaa syötäviksi ennen kuin lähdemme Suomeen. Toisessa ruukussa perunanvarret kasvavat kohisten. Taidamme syödä juhannuksena omia perunoita.

Elämä on rullannut eteenpäin tuttuja raiteitaan. On nautittu kesästä ja auringosta ja pitkistä kävelyretkistä. Nyt istuskelen parvekkeella kirjoittamassa, tytöt ovat vielä hetken aikaa päiväkodissa. Iltapäiväksi suunnittelin reissua uimarannalle.

Mukavaa maanantaita!

Tunteita ja tuoksuja

kirsikka1kirsikka2

Olen tainnut aiemminkin mainita, että asustelemme täällä peltojen keskellä. Kaupunkiin ei ole pitkä matka, mutta meidän koti on keskellä maaseutua. Maalla asumisen huomaa maisemien lisäksi välillä myös hajusta. Joinakin päivinä esimerkiksi tuulettaminen on aivan mahdotonta. Eilen kuitenkin huomasin ihan uuden tuoksun ilmassa. Kirsikat kukkivat ja niiden tuoksu vie hetkittäin voiton jopa lehmänlannasta.

Tulevaa viikonloppua vietetään vähän erilaisella kokoonpanolla. Mies lähtee Berliiniin kaveriaan tapaamaan, joten jäämme tyttöjen kanssa kolmestaan. Mitähän kivaa me viikonlopuksi keksitään?

Kiirettä pitää

kevättä

Minulta on aika usein kysytty, miten saan aikani kulumaan. Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Viimeisen viikon aikana ei ainakaan ole ollut vapaa-ajan pulmia. Pääsiäinen hurahti ohi suklaamunia piilotellen, kirjoja ja äidin lähettämiä puutarhalehtiä lukien, reissaten ja ulkoillen. Tällä viikolla on pitänyt kiirettä kahta sairasta lasta hoivatessa.

Ilmat ovat lämmenneet kivasti, viikonlopulle on lupailtu jo yli 20 asteen lämpötiloja. Jospa huomenna päästäisiin vähän ulkoilemaan ja kuvailemaan kukkaloistoa, joka on kuin varkain ilmaantunut puihin ja pihamaalle. Parvekkeella porkkanan siemenet ovat itäneet, samoin perunat keittiön ikkunalaudalla. Huomenna potutkin pääsevät omaan ruukkuunsa kasvamaan.

Uskottava se on – kesä tulee!

Sormet multaan

multaan5

Tänään oli parvekkeella auringonottokeli. Auringosta ja lämmöstä inspiroituneena  suuntasimme tyttöjen kanssa puutarhakaupoille. Mukaan lähti muutama ruukku ja iso säkki multaa, porkkanan siemeniä ja siemenperunoita. Ajattelimme kokeilla juuresten kasvatusta isossa kukkaruukussa. Yöksi kylvökset pitää nostaa vielä sisälle, sillä kylmiä öitä on luvassa ainakin viikoksi. Ilmojen lämmettyä kunnolla, laitetaan kasvamaan sitten muutakin esim. salatteja ja yrttejä, joiden taimissa oli kiitettävästi valikoimaa.

multaan2 multaan6

Parvekkeella majailleen ruukkukuusen kaveriksi hankittiin murattia, valkoista helmililjaa ja upean tummanpuhuvia hyasintteja. Aika tumma istutus näin kevääksi, mutta täytynee hommata lisäksi vielä narsisseja tai jotain muuta pirteämmän väristä. Pikkuisen ränsistynyt kuusi kaipasi harvennusta. Puutarhasaksia minulla ei tähän hätään ollut, mutta normi-Fiskarssit ajoivat asiansa. Tuskinpa ne enää pesun ja teroituksen jälkeen ovat toimenpiteestä moksiskaan.

multaan3

Olen tainnut mainita aiemminkin, mutta puutarhakaupat ovat täällä aivan mielettömiä paikkoja. Kaikki on kauniisti esillä ja lajien kirjo on aivan valtava. Kaikista ihanuuksista ei kotoisella V-vyöhykkeen ulkorajalla voi edes haaveilla. Lienee turha sanoa, että ostoskärryyn tekisi mieli lastata yhtä sun toista.

Omalta pihalta

Asia, jota kotoa eniten kaipaan, on oma piha. Luovuuden koekenttä, jossa saa huhkia lapion kanssa niin paljon kuin sielu sietää. Eihän se kovin kummoinen vielä ole, mutta hyvällä alulla. Jokainen kevät viimeisen viiden vuoden aikana onkin mennyt istutuksia suunnitellessa ja kasvitietoutta ammentaessa.

omaltapihalta4

Ikävää ei yhtään helpota se, että olen jo useampana päivänä lueskellut puutarhakirjoja ja ihania puutarhablogeja. Muistivihkot on kaivettu esille ja niistä löytyy taas pitkä lista uusia ideoita niiden vanhojen, vielä toteuttamatta jääneiden jatkoksi. Täällä meillä olisi näppärän kokoinen parveke, mutta sen laittaminen ei innosta yhtään, kun mieli halajaa lapiohommiin. Pihahommissa meidän perheen työnjako menee niin, että mies hoitaa nurmikkoa ja minä kaivan sitä pois uusien istutusten tieltä.

omaltapihaltaCollageomaltapihalta2

Kuvat ovat harvoja niitä harvoja viime kesänä omalta pihalta otettuja. Alkukesä oli onnettoman kylmä, enkä ehtinyt nähdä pionien kukkivan. Mutta jospa sitten ensi kesänä taas – oma piha kutsuu kesä-heinäkuun vaihteessa.