Mansikoita ja muita herkkuja

Eilen ostimme ensimmäiset mansikat. Maulta en odottanut ihmeitä, joten en pahemmin pettynytkään. Aika vetisiä ja mauttomia olivat kauniista ulkomuodostaan huolimatta. Ehkä kuitenkin annan saksalaisille mansikoille vielä toisen mahdollisuuden yllättää. Kohta mansikoita pääsee nimittäin poimimaan ihan itse. Maalla asumisen etuja: kävelyetäisyydellä on useampi poimintapaikka.

mansikat1

Toinen herkku, mikä luomukaupasta mukaan tarttui, oli suomalainen laku. Ja ei, tämän makuun ei tarvinnut pettyä. Mukaan lähti myös taateleita ja parapähkinöitä. Varsinainen herkkupäivä siis.

mansikat2

Täällä lasketaan jo öitä lähtöön. Omat fiilikset ovat ristiriitaiset. On ihana päästä takaisin kotiin, mutta ilmassa on myös haikeutta. Veikkaan, että ikävä tänne toiseen kotiin iskee ennenmmin tai myöhemmin.

Mainokset

Päivän eväät

Jatketaanpa yleisön pyynnöstä vielä hieman ruoka-aiheella. Mainitsin tuossa taannoin lasten päiväkotieväistä. Ystäväni kysyi sähköpostilla, että ihanko totta lapsille pakataan eväät puoleksi päiväksi reppuun. Samaa ihmettelin minäkin, kun kävimme tutustumassa päiväkotiin. Kysyin jopa, että kai täällä on jääkaappi eväille. No eipä ollut.

mustikka6

Sen sijaan löytyi lista ruoista, joita voi evääksi ottaa: hedelmiä, vihanneksia, leipää, mysliä, muroja ja hyvin jäähdytettynä jogurttia, rahkaa, juustoa, makkaraa, piirakoita, kakkuja ym. Mietiskelin silloin ja edelleenkin, että kuinkahan pitkään se hyvä jäähdytys auttaa esim. kesäkelillä, kun lämpötila huitelee 30 asteen paremmalla puolella. Toinen lista sisälsi sitten kokonaan kielletyt tuotteet: raa’at kananmunat ja kypsentämätön liha, raakamaito, vanhentunut ruoka. Siinäpä sitä kulttuurishokkia kerrakseen…

mustikka2

Päiväkodista on toki mahdollista ostaa lounas lapsille, jotka ovat hoidossa koko päivän. Meidän muksut ovat paikalla alle 5 tuntia, joten omilla leivillä ja hedelmillä mennään. Tänään mukana oli vähän erilaiset eväät, kun veimme laskiaisbuffettiin pari pellillistä mustikkapiirakkaa. Tarjoilut näihin juhliin järjestyvät aina vanhempien toimesta, ja koska meidän päiväkodissa on edustettuna varsin kansainvälinen lapsijoukko, on toiveena yleensä kunkin lapsen kotimaalle tyypillistä tarjottavaa. Kaupan pakastealtaasta löytyi metsämustikoita ja siitä se idea sitten lähti.

Ruokaostoksilla

Ei ole urbaanilegendaa, että Suomessa ruoka on kallista. Ette usko, kuinka ihanaa oli joulomalla käydä tutussa ruokakaupassa, vaihtaa muutama sana myyjän kanssa ja ymmärtää kaikki pinnistelemättä. Mutta se hinta! Meidän perheen ruokavaliolla ja kulutustottumuksilla kaupassakäynti täällä Saksassa nipistää kukkaroa selkeästi vähemmän kuin Suomessa.

ostoksilla1

Kasvikset, joita meillä syödään p-a-l-j-o-n, ovat yleensä edullisempia kuin kotimaassa. Toki poikkeuksiakin on. Maksaisitko 2,29 € yhdestä avokadosta? En minä ainakaan. Onneksi naapurikaupasta saa avokadon alle eurolla. Hevi-osaston tuotteet myydään muuten usein kappalehintaan. Rahoistaan tarkka valitsee siis laatikon suurimman kukkakaalin. Silloin ihan alkuun luulin, että saksalaiset syövät pelkkää sianlihaa ja makkaraa, mutta sehän ei ole totta ollenkaan. Ainoastaan lisäaineliemessä kelluvat broilerisuikaleet sun muut loistavat poissaolollaan kaupan hyllyiltä. Peukku sille!

Meidän lähikaupassa on hyvät valikoimat luomua, superfoodeja ja erikoisuuksia kaikista maailman kolkista. Usein perustarpeet tulee kuitenkin haettua Aldista, joka on Lidlin kaltainen halpakauppaketju. Vaihtoehtojahan täältä löytyy: luomukaupoja, leipomoita ja kahviloita (täällä meidän perällä käy jopa bäckerei-myymäläauto), lihakauppoja, vihanneskojuja, etnisiä kauppoja, halpakauppaketjuja ja laajemman valikoiman ruokakauppaketjuja.

ostoksilla2

Mitä täällä mielestäni puuttuu? Ei oikeastaan mitään. Kaupasta saa kaikkea ja vähän enemmänkin, jos ei lasketa piparkakkutaikinaan kaipaamaani pomeranssinkuorta. Joitain juureksia, kuten lanttua ja punajuurta, joutuu joskus etsimään. Sinappia toin joululomalla Suomesta. Suklaavalikoima on mieletön, mutta karkit on kaikki sitä samaa Haribon viinikumia. Ja sitten toisaalta lähikaupan hyllystä löytyy jopa suomalaisia hapankorppuja. Ainoa, mitä oikein tosissani kaipaan, ovat suomalaiset metsämarjat.

Banaanilettuja, kiitos

Välillä tuntuu siltä, että lapset suorastaan inhoavat kaikkea minun tekemääni ruokaa. Tämänhetkiset lempiruuat voi laskea yhden käden sormilla. Muualla kyllä syödään nätisti lautaset tyhjäksi, mutta kotona kaikki on pahaa. Siis ”Aivan hirrrveän pahaa”, niin kuin kuulen joskus ihan vakavalla naamalla sanottavan. Periaatteeni ruokapöydässä on, että lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, mutta kaikkea pitää maistaa.

Leipä maistuisi ja sitä pakkaan yleensä vihannesten ja hedelmien kanssa eväsrasiaan päiväkotipäivinä. Muuta lämpimässä jopa neljä tuntia säilyvää evästä kun en ole vielä keksinyt. Niinpä yritän vähän rajoittaa leivän syöntiä muilla aterioilta.

lettuja2

Yhtenä aamuna päätin hetken mielijohteesta tehdä aamupalaksi banaanilettuja. Ja mitä ihmettä, lapsethan söivät niitä ihan mielellään! Sen jälkeen lettuja on tehty jo useamman kerran. Yksinkertaisimmillaan taikina syntyy banaanista ja kananmunista. Seuraavalla ohjeella syntyi sopiva ja mikä tärkeintä maistuva satsi yhdelle isolle ja kahdelle pienemmälle herkkusuulle.

1 kypsä banaani
2 munaa
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
tilkka sitruunamehua
ripaus suolaa
kanelia
kardemummaa

Ainekset surautetaan sekaisin vaikka sauvasekoittimella ja lättyset paistetaan pannulla nopeasti molemmin puolin. Helpoiten homma käy lettupannulla, mutta onnistuu ilmankin. Päälle lisukkeet oman mielen mukaan ja syömään.

Aivan tavallinen maanantai

Kello 6.20. herätyskello soi. Kiva kun on jo valoisaa.

Tytöt heräilevät itsekseen jo varttia vaille seitsemän. Laitan aamupalaa pöytään ja tyttöjen syödessä keskityn päiväkotieväiden tekoon. Päiväkodissa syödään yleensä välipalat yhdeksältä ja kahdeltatoista. Evästä pitää siis varata kahdelle aterialle. Mies lähtee pyöräilemään asemalle vähän seitsemän jälkeen. Alan laittautua valmiiksi, ja sillä välin tytöt ehtivät jo levittää leikit olohuoneen lattialle. Pikkuväen pukeutuminen sujuu tänään yllättävän kivuttomasti.

maanantaiCollage

Kello on 8.10, kun tytöt hyppäävät pyörän selkään ja lähdemme kohti päiväkotia. Tällä kertaa mennään pyörätietä peltojen keskeltä. Reitti on vakireittiä vähän pitempi, mutta huomattavasti mukavampi, kun ei tarvitse väistellä autoja eikä varoa jalkakäytävän reunoja. Puoli tuntia myöhemmin ollaan perillä. Tytöt jäävät ikkunaan vilkuttamaan.

Päästyäni kotiin vähän yhdeksän jälkeen laitan ensimmäiseksi pyykinpesukoneen päälle, viikkaan puhtaat pyykit telineestä vaatehuoneeseen, imuroin, siistin keittiön, petaan sängyt… Puoli yhdentoista aikaan suuntaan kauppaan. Kauppareissun jälkeen haukkaan vähän sämpylää ja teetä. Lounasta ei onneksi tarvitse tänään tehdä, eilistä ruokaa on vielä jäljellä. Sen sijaan päätän leipoa muffinsseja.  Varttia vaille yksi onkin jo korkein aika lähteä tyttöjen hakuun.

maanantai4maanantaiCollage2

Kotimatkalla koukataan leikkipuistoon, missä vierähtää toista tuntia. Kotona ollaan vasta vähän ennen kolmea. Syödään ja sen jälkeen pidetään tunnin verran eskaria. Mummo soittaa. Katsotaan Barbie-leffa DVD:ltä. Tähän saakka päivä on sujunut kuin unelma, mutta sitten se tapahtuu. Nuorimmainen räjähtää, kun lähden hieman ennen elokuvan loppua iltaruuan laittoon. Kokkaus sujuu armottomassa huutokonsertissa, jota ei tunnu hiljentävän mikään. Mahtaa naapureilla olla hauskaa.

maanantai2

Mies tulee tulee töistä seitsemän jälkeen. Ruokana ollut feta-punajuurimunakas on ihan hyvää, vaikka suola ja pippuri pääsivät kokkauskaaoksessa unohtumaan. Ensi kerralla yritän seurata reseptiä vähän tarkemmin. Se muuten löytyi Kokit ja Potit blogista (täältä klik). Ruoan jälkeen tytöt siirtyvät hampaidenpesulta suoraan sänkyyn. Onhan kellokin jo melkein kahdeksan.

Kello on 22.15, kun painan julkaise-nappia. Kohta pääsen itsekin nukkumaan.

Markkinahumua

Eilen iltasella suuntasimme taas Müncheniin, tällä kertaa Auer Dult -markkinoille. Kolme kertaa vuodessa järjestettävät, Münchenin vanhimpiin lukeutuvat markkinat olivat mielenkiintoinen sekoitus kirpputoria ja ostoskanavaa. Ja tietysti meidän perheen rakastamia herkkuja. Suklaalla päällystetyt marjat ja hedelmät katosivat taas nopeasti, samoin suklaa- ja kookossuukot. Uusi tuttavuus, pehmeä rukiinen pikkupiirakka rahmfleck, oli sekin hyvää.

auerdultCollageauerdult1auerdult4

Tänään herkutellaan omenapiirakalla, jonka nuorimmaisen kanssa yhteistuumin teimme. Lähikaupassa oli muuten huikea tarjous omenoista: 100 kg vajaalla kahdella eurolla. Meille riitti tällä kertaa vähän pienempi pussi.

Pala purtavaksi

Kesäinen leipomisinnostukseni on hieman laantunut. Ensinnäkin, koska rakas mieheni esitti vienon pyynnön vähentää leipomista. Housunnappi ei kuulemma mahdu enää kohta kiinni. Toinen syy on se, että täältä saa aivan törkeän hyvää, tuoretta leipää. Vapiskaa ruispuikulat ja muut! Tämän saksalaiset osaa.

teetäjaleipää2

Tällaisen rapeakuorisen herkkusämpylän kotiutin viimeksi kauppareissulta. Voita väliin ja teetä kyytipojaksi.

teetäjaleipää3

Ihan muitta mutkitta en sämpylääni kuitenkaan päässyt syömään. Alaovella nimittäin huomasin, että avaimenperässä roikkuu vain ja ainoastaan postilaatikon avain. Hetkeksi palasin mielessäni lapsuuteen, jolloin minulla oli aina kotiavaimet hukassa. Muistan erityisesti kerran, kun en päässyt kouluun, koska  ovea ei saanut auki edes sisäpuolelta ilman avaimia. Vanhemmat olivat töissä enkä kehdannut soittaa (taas) talonmiestä apuun.

teetäjaleipääCollageTällä kertaa vuokraemäntä sattui onneksi paikalle ja asunnon ovikin saatiin lopulta  auki.